Yrjö Mattila, Helena Harju

SSOS ry:n lausunto STM:lle SOTE-uudistuksesta

Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry
– Socialrättsliga sällskapet i Finland rf
________________________________________

Sosiaali- ja terveysministeriö

Lausunto SOTE – uudistuksesta

Suomen sosiaalioikeudellinen seura (SSOS) on kaikille avoin sosiaalisiin ja perustuslaillisiin oi-keuksiin keskittynyt tieteellinen seura. Seurassa sosiaalisia ja perustuslaillisia oikeuksia tarkastellaan monitieteelliseltä pohjalta, erityisesti oikeus- ja yhteiskuntatieteen sekä sosiaalityön näkökulmasta. SOTE – uudistuksesta seuramme toteaa kunnioittavasti seuraavaa:

1. Rahoituksen keskittäminen viidelle alueella mahdollistaa asiakkaan tarpeiden huomioimisen

Vuoden 1993 valtionosuusuudistus antoi kuntapäättäjille vapauden päättää vapaasti valtionosuuksi-en käytöstä ja samalla valtion ohjaus muuttui informaatio-ohjaukseksi. Uudistuksen jälkeen sosiaali- ja terveyspalveluissa ilmeni puutteita, palvelujen saaminen vaihteli kunnittain eikä yhtenäistä linjaa maassa toteutettu. Palvelut olivat asiakkaan näkökulmasta pirstaleisia ja suomalaisten terveyserot lisääntyivät huolestuttavasti. 1990 –luvun lopulla ja 2000 –luvun alussa kansalaiset joutuivat menemään jopa oikeuteen tarpeellisia terveyspalveluja saadakseen. Myös eduskunnan oikeusasiamies joutui päätöksillään puuttumaan kuntien toteutukseen sosiaali- ja terveyspalveluissa.
SOTE–uudistus antaa mahdollisuuden uuteen, yhtenäisempään ja laadukkaampaan järjestämista-paan sosiaali- ja terveyspalveluissa. Rahoituksen keskittyessä viiteen SOTE–alueeseen voidaan toiminnan keskiöön perustuslain mukaisesti (erityisesti 19 §) asettaa kansalainen ja hänen oikeutensa saada tarvitessaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Perustuslain on tähänkin asti pitänyt turvata jokaiselle oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä oikeuden vähintään välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon sekä terveyden edistämiseen. Perustustuslain toteutus kunnittain on kuitenkin ollut vaihtelevaa ja järjestämisvastuun keskittäminen viidelle SOTE–alueelle avaa uusia mahdollisuuksia yhtenäiselle, maanlaajuiselle perustuslain toteuttamiselle. Yhdenvertaisilla ja kokonaisuutena johdetuilla palveluilla voidaan vastata kaikenikäisten ihmisten tarpeisiin ja kaventaa terveyseroja. Kuntien talous ja kuntien talousarviossaan päättämät määrärahat eivät enää ole määrääviä sosiaali- ja terveyspalveluissa vaan keskeistä on kansalaisen tarve saada palvelu. Keskittämi-sen toivotaan sekä lisäävän kustannussäästöjä antavan mahdollisuudet vastata kansalaisten tarpeisiin.

Sote-uudistus aloittaa uuden polun Suomen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä ja toteutuksessa. Samalla päättyy vuonna 1869 keisarillisella julistuksella alkanut polku. 150 vuotta on Suomessa ollut järjestelmä, jossa kunnan määrärahat ovat olleet ratkaisevia sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudelle. Nyt tarkoitus on järjestää kaikki sote-palvelut viiden vahvan alueellisen järjestäjän toimesta. Alueellisen tasa-arvon ja taloudellisen tehokkuuden varmistamiseksi kansallista ohjausta samalla vahvistetaan. Sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio viiden alueellisen järjestäjän toimesta antaa mahdollisuuden toteuttaa palveluketjujen saumaton kokonaisuuden ja yhdenvertaiset palvelut koko maassa riippumatta asuinkunnasta. Kun palvelut integroidaan, on mahdollista muodostaa yhtenäiset ja toimivat palveluketjut. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kokonaisuus on sellainen ylikunnallinen tehtävä, joka tulee hoitaa kuntien yhteistoimintana.

2. Kansallinen ohjaus vahvistuu

Viiden sote-alueen malli tarjoaa hyvät edellytykset vahvalle kansalliselle ohjaukselle. Vahvemmalla kansallisella ohjauksella on useita hyötyjä, kuten erikoissairaanhoidon tehokkuuserojen kaventaminen. Nykyisten sairaanhoitopiirien tuottavuuserot ovat erittäin suuret. Uuden teknologian ja alueiden välisen ja sisäisen työnjaon tehokkaampi hyödyntäminen on mahdollista. Uuden teknologian hyödyt pystytään ottamaan paremmin ja yhtenäisemmin käyttöön. Esimerkiksi rakennepoliittisen ohjelman mukaiset toimet (vanhusten laitospaikkojen vähentäminen jne.) pystytään toteuttamaan yhtenäisesti viiden alueen mallissa. Sote-alueet pystyvät myös paremmin tasaamaan hyvinvointierojen kunnille aiheuttamia kustannuksia. Kyse on uudistuksesta, jossa luodaan kerralla riittävän suuret alueet tulevien vuosikymmenten palvelutarpeita varten.
Ehdotettu viiden soite-alueen malli on merkittävä parannus aiemmin esitettyyn malliin. Sote-alueiden tulee olla palvelujen tilaajia ja palvelut tulee tuottaa kunnissa. Kunnat vastaavat alueella palvelujen tuotannosta joko omalla toiminnalla, hankkimalla palvelut markkinoilta ja järjestöiltä, joilla on esimerkiksi päihdepalvelujen tuotannossa pitkäaikainen ja monipuolinen asiakaslähtöinen kokemus. Näkemyksemme mukaan ehdotettu viiden järjestämisalueen malli antaa mahdollisuuden nykyistä yhdenvertaisemmalle palvelujen saannille ja perusoikeuksien toteutumiselle.
Palvelujen järjestämisessä tulee olla lähtökohtana sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitseva kansalainen, jonka tulee nopeasti ja tehokkaasti saada tarvitsemansa tarpeenmukaiset palvelut. Palvelujen tulee olla asiakkaiden saavutettavissa ja ne tulee saada oikea-aikaisesti. Palveluketjujen ja hoitojat-kumoiden tulee toimia saumattomasti. Palvelujen saanti ei saa olla riippuvaista esimerkiksi kuntien määrärahojen riittävyydestä tai kunnan palvelujen rajaamisesta kuten viime vuosina on ollut esi-merkiksi pitempiaikaisen päihdekuntoutuksen osalta.
Sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys ja syrjäytyminen on katkaistava. Jokainen ansaitsee reilun alun ja aidot tasaveroiset mahdollisuudet elämälleen. Yhteiskunnan vastuun rinnalla on yhteisön vastuu. Ihmisten omaa vastuuta itsestään, perheistään ja yhteisöistään tuetaan. Kansalaisjärjestöjen tekemä arvokas työ täydentää yhteiskunnan palveluita ja lisää hyvinvointia.

3. Palvelujen tasavertainen saaminen tärkeää

Suomen sosiaalioikeudellinen seura kannattaa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituspohjan vahvis-tamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon nykyiset rahoitusongelmat tulisi uudistuksen myötä poistua, jolloin kansalaisten tarvitsemia sosiaali- ja terveyspalveluita ei enää evättäisi kuntien määrärahojen pienuuteen vedoten. Kuntien talousvaikeudet eivät saisi heijastua näihin kansalaisten kannalta kes-keisiin palveluihin. Uudistuksen myötä laajeneva rahoituspohja antaa mahdollisuuden aiempaa ta-savertaiseen palvelujen jakamiseen, jolloin asuinpaikka ei enää määräisiä henkilön mahdollisuuksia palveluihin. Perustuslain edellyttämä kansalaisten tasavertaisuus tulisi viimeinkin toteutua myös kuntien vastuulla olevissa palveluissa. Myös kansalaisten kielelliset oikeudet on otettava huomioon uudistusta toteutettaessa. Ruotsin, suomen ja saamen kielten lisäksi palveluja järjestettäessä huomi-oon on otettava myös viittomakielisten ihmisten omakieliset palvelutarpeet. Jotta ruotsinkielisille voidaan turvata yhdenvertaisesti järjestettävät palvelut ja tukimuodot, on mielestämme SOTE -alueiden yhteyteen perustettava ruotsinkielinen kansallinen koordinoiva taho, joka vastaa ruotsin-kielisten vammaispalvelujen ohjaamisesta ja yhteensovittamisesta. Tämän lisäksi vastuuta voidaan laajentaa koskemaan myös muita palveluja, kuten esimerkiksi dementiahoitoa, mielenterveyspalve-luita, omaishoitoa sekä lastenhuoltoa.

4. Yhtenäinen soveltaminen maanlaajuisesti

Järjestelmän valvonta tulee olemaan vaikeata, jos viisi SOTE -aluetta ei noudata samoja pelisääntöjä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä. Suomen kartta ei saa enää tulla kirjavaksi ja kan-salaisen kannalta vaikeasti hahmottuvaksi, vaan SOTE – alueiden sosiaali- ja terveyspalvelujen jär-jestäminen tulee tapahtua yhtenäisten periaatteiden pohjalta ja nämä periaatteet tulee ankkuroida lainsäädäntöön, jota kunkin viiden SOTE – alueiden tulee tarkoin noudattaa. Valvonnassa ja muu-toksenhaussakin saattaa tulla ongelmia, jos viisi SOTE – aluetta järjestää palvelut eri periaatteiden pohjalta. Kun järjestämisessä noudatetaan samoja standardeja on Valviran ja aluehallintovirastojen mahdollista toteuttaa tehokasta valvontaa palvelujen järjestämisen valvonnassa samoin kuin itse palveluiden valvontaa. Nykyisen kunnallisen kirjavuuden poistaminen edellyttää, että lainsäädäntö on selkeä. Uhkasakkoa ei voi asettaa, jos lainsäädäntö ei ole täsmällistä. Tulevassa laissa tulisi olla selvästi sanottu SOTE -alueiden oikeus valvoa kuntien ja kuntayhtymien palvelujen tuottamisessa ja oikeus käyttää tarvittaessa pakkoa epäkohtien ja laiminlyöntien korjaamiseksi. SOTE – alueiden päätösvallan tulee olla kuntien ja kuntayhtymien yläpuolella, jotta todellista yhdenmukaisuus ja tasavertaisuus Suomen sosiaali- ja terveyspalveluissa uudistuksen myötä toteutuu. Viiden SOTE – alueen yläpuolella tulee olla valtioneuvosto ja sosiaali- ja terveysministeriö, joilla on päätösvalta tarvittaessa viiteen myös SOTE – alueeseen nähden. Mahdolliset, tulevaisuudessa laadittavat valta-kunnalliset sosiaali- ja terveyssuunnitelmat eivät saa olla enää ”suosituksia” vaan niitä on noudatet-tava sekä viidellä SOTE- alueella palveluja järjestettäessä että kunnissa ja kuntayhtymissä palveluja tuotettaessa yhdenmukaisella tavalla koko maassa.
SOTE – alueen hallinto järjestetään kuntayhtymänä. Kuntien edustajat siis tekevät järjestämispää-tökset, mutta heidän tulee tehdä päätökset yhtenäiseltä pohjalta niin ettei SOTE – alueiden välille synny eroja palvelujen saatavuudessa tai laadussa. Maanlaajuisen yhtenäisyyden tavoittaminen ja tasavertaisten palvelujen saatavuus koko maassa on uudistuksen lähtökohta ja SOTE – alueiden päättäjien tulee ottaa tämä huomioon, vaikka ovatkin SOTE -alueen hallinnossa päättämässä kuntien edustajina. SOTE alueiden huomion keskipisteenä tulee olla sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitseva kansalainen, jonka tulee nopeasti ja laadukkaasti saada tarvitsemansa palvelut.

5. Moniammatillisuus on tärkeää

On huomattava, että tulevilla SOTE -alueilla, joilla on vastuu palvelujen järjestämisestä, tarvitaan sekä terveydenhuollon että sosiaalialan osaamista ja tuntemusta. Se tietämys, mikä tällä hetkellä on yliopistollisilla keskussairaalapiireillä, eli ns. Miljoonapiireillä, ei ole riittävää. SOTE-alueella tulee myös olla riittävät valtuudet palveluja järjestäessään. Kuntien ja kuntayhtymien tulee palveluja to-teuttaessaan noudattaa oman SOTE – alueensa päätöksiä ja määräyksiä. Tarvittaessa SOTE – alueilla on oltava oikeus asettaa kunnille tai kuntayhtymille uhkasakko päätösten toteuttamisen tehosta-miseksi. SOTE – alueella on oltava myös riittävät valtuudet puuttua havaittuihin epäkohtiin alueensa palvelujen toteuttamisessa. Valaviran ja aluehallintovirastojen resurssit eivät riitä kaikkeen tarvit-tavaan valvontaan uudessa järjestelmässä.

6. Asiakkaiden oikeusturva järjestettävä, rahoitukseen laadunvalvonta

SOTE – alueiden asiakkaiden oikeusturva on taattava siten, että asiakas saa asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä ja voi tarvittaessa saada asiansa riippumattoman lain-käyttöelimen käsiteltäväksi. Riittävät ja laadukkaat palvelut sekä valvonta ehkäisevät valitusten tekoa ja mikäli epäkohtia saamisessa ilmenee on niihin voitavat tarttua välittömästi SOTE – alueen toimijoiden ja valvontaviranomaisten toimesta. Uudistuksen yhteydessä olisi tärkeätä ottaa käyttöön uusia, nykyistä nopeampia tapoja, joilla kansalaiset voisivat päästä oikeuksiinsa palveluissa. Seu-ramme ehdottaa jokaiseen viiteen SOTE -alueeseen perustettavaksi oikaisulautakunnan, joka kansa-laisten tekemien oikaisuvaatimusten perusteella voisi nopeasti tehdä oikaisuja annettujen palvelujen puutteellisuuksiin. Näin valitukset eivät aina menisi eteenpäin hallintolainkäyttömenettelyyn, jossa päätöksenteko saattaa kestää vuosia.
Hyvin tärkeätä on myös se, että siinä vaiheessa, kun SOTE – alueet rahoittavat tuotettuja palveluja, on rahoitukseen liitetty myös laadun valvonta. Heikkolaatuista tai puutteellisesti toteutettua palvelua ei tule rahoittaa, vaan palvelujen tuottajan on jäätävä joko kokonaan saamatta korvausta tällaisen palvelun kustannuksista tai kustannuksen korvausta voidaan harkinnanvaraisesti alentaa, jos palvelun toteuttamisessa on puutteita. Tällainen palvelun laatuun liittyvä laadun valvonta on täysin normaalia Keski-Euroopan sairausvakuutusmaissa ja SOTE -alueet voisivat ottaa sen käyttöön sekä terveys- että sosiaalipalveluissa. Jos esimerkiksi sairaanhoidossa on tapahtunut hoitovirhe, joka osoittaa selvää välinpitämättömyyttä terveydenhuollon yksikössä hoidon laadun valvonnassa, on kohtuullista, että hoitoyksikkö ei saa korvausta tällaisen puutteellisen hoidon aiheuttamista kustan-nuksista.
Suomen Sosiaalioikeudellinen Seura haluaisi parantaa terveydenhuollon asiakkaan oikeusturvaa. Nykyisin hoidosta sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa päättää hoitava lääkäri. Eikä asiakkaalla ei ole valitusoikeutta hänen päätöksiinsä. Myös päätös siitä, saako perusterveyden-huollossa oleva potilas lähetteen erikoissairaanhoitoon, on yksin hoitavan lääkärin päätettävänä ja potilaan on siihen tyydyttävä. Tämä lääkärin yksinomainen oikeus ja potilaan oikeudettomuus lää-kärin päätöksiin poikkeaa yleisestä eurooppalaisesta käytännöstä, jossa asiakkaan turvaksi on järjestetty mahdollisuus saada ns. ”second opinion”. Asiakkaan ollessa tyytymätön häntä hoitavan lääkä-rin diagnoosiin ja päätökseen hoidosta, annetaan potilaalle mahdollisuus saada toisen lääkärin mie-lipide. Ottaen huomioon, että perusterveydenhuollossa asiakkaan tutkimuksesta ja hoidosta vastaavat laajasti vuokralääkärit tai lääketiedettä vielä opiskelevat lääketieteen kandidaatit, olisi perusteltua, että Suomessakin potilaalla olisi mahdollisuus hankkia tämä toinen mielipide yhteiskunnan kustannuksella. Toisen lääkärin mielipide voi tuoda esiin diagnooseja ja hoitoa vaativia sairauksia, joita ei ensimmäisellä hoitokerralla ole huomattu. Lisäksi järjestelmä voi vähentää hoitovirheiden mahdollisuuksia, jolloin potilasvahinkokeskuksen korvauksissa saavutetaan säästöjä.

7. Terveydenhuoltopalvelujen hoitotakuuajoista on pidettävä kiinni

Uudistus antaa hyvän mahdollisuuden harvinaisten sairauksien ja vammaisten korkeatasoisen eri-tyishoidon keskittämiselle ja kehittämiselle. Samalla voidaan taata sen eritysiasiantuntemuksen säi-lyminen, joka on kolmannella sektorilla. Terveydenhuollon osalta uudistus sisältää sekä mahdolli-suuksia että uhkia, koska uudistus tulee muuttamaan huomattavasti nykyistä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä työnjakoa. Mahdollisuus on se, että tulevaisuudessa erikoissairaan-hoitoa annettaisiin aiempaa enemmän perusterveydenhuollon ohessa ja nykyinen lähetekäytäntö perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon jäisi ehkä historiaan. Tämä voi vaikuttaa myönteisesti ja edistävästi erikoissairaanhoidon saatavuuteen. Nykyisin kuntien välillä voi olla huomattaviakin eroja lähetteiden saamisessa perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon, koska kunnat eivät haluaisi maksaa erikoissairaanhoidosta tulevia laskuja. Perusterveydenhuollon ja erikoissai-raanhoidon yhdistämisestä voivat hyötyä puolestaan kaikki sairaat ihmiset, jos erikoissairaanhoidon laatu pysyy korkeana eikä palveluketju enää katkea näiden järjestelmien välillä. Tämä on aiheuttanut viiveitä potilaan hoidon saannissa. Myös valinnanvapauden laajentamisen uudistus mahdollistaa. Valinnanvapauden toteuttamisessa ovat hyvänä mallina Ruotsin ja Hollannin mallit. Ruotsissa on käytössä täydellinen valinnan vapaus sekä terveys- että sosiaalipalveluissa yksityisen ja julkisen palvelun tuottajan välillä. .
Uhkana saattaa olla se, että uudistuksessa hoitotakuuaikojen laskeminen muuttuu nykyistä epäsel-vemmäksi. Hoitotakuuaikojen tulisi olla samat riippumatta siitä, millä tasolla erikoissairaanhoitoa annetaan. Nykyisin erikoissairaanhoito on keskitetty sairaaloihin ja tulevaisuudessa perustervey-denhuollon osuus erikoissairaanhoidossa lisääntyy. Huoli erikoissairaanhoidon laadun säilymisestä ja hoitotakuuaikojen noudattamisesta tulisi ottaa huomioon uudistusta toteutettaessa. Vuonna 2005 hoitotakuusäännösten tultua voimaan järjestelmän toteutus oli hidasta. Valvontaviranomaiset jou-tuivat asettamaan sairaanhoitopiireille uhkasakkoja, jotta erikoissairaanhoidon hoitotakuuajat toteu-tuisivat kansalaisten hoidossa. Hoitoaikojen tulisi lyhentyä SOTE – uudistuksen seurauksena, koska resurssit palvelujen tuottamiseen ovat entistä paremmat.

8. Terveydenhuoltolaki tulisi pitää koskemattomana

Toivomme myös, ettei SOTE -uudistuksen yhteydessä koskettaisi terveydenhuoltolakiin. Tämän lain soveltamista tulisi jatkaa keskeytyksettä siltä osin kuin uudistuksesta tehtävä rakenteelliset muutokset eivät edellytä lain muuttamista. Vaikka laki onkin ollut jo muutaman vuoden voimassa, on sen toimeenpano vielä paljon kesken. Lain yksityiskohdat eivät ole tunnettujen eivätkä kaikilta osin käytössä. Muutokset lakiin voivat häiritä tämän terveydenhuollon toteutuksen kannalta tärkeän ja sisällöltään kiitettävän yksityiskohtaisen ja konkreettisen lain toteutusta. Terveydenhuoltolaki määrittää merkittävällä tavalla julkisen terveydenhuollon sisältöä ja antaa erinomaisen pohjan uusille SOTE – alueille terveyspalvelujen toteutukseen. Uudistuksen yhtenä tavoitteena tuleekin luon-nollisesti olemaan terveydenhuoltolain säännösten täysimääräinen ja laadukas toteuttaminen jokai-sella SOTE – alueella.

9. Sosiaalihuollon palveluja on uudistuksessa vahvistettava

Vammaispalvelut, vanhuspalvelut, omaishoito, päihdepalvelut ja muut sosiaalipalvelut ovat jääneet tähän asti SOTE – uudistuksessa vähälle huomiolle. On olemassa vaara, että uudistus keskittyy ter-veydenhuoltoon ja sosiaalihuollon palvelut jäävät uudistuksen jälkeenkin toiselle sijalle. Seuramme pitää erittäin tärkeänä sitä, että Sote-palvelujen uudistamisella luodaan edellytykset toimivalle pal-velujärjestelmien rakenteelle, joka mahdollistaa vammaisille, vanhuksille, omaishoitajille ja muille sosiaalipalvelujen tarvitsijoille sopivan palvelukokonaisuuden järjestämisen ilman että kunnan mää-rärahojen vähäisyys on esteenä. SOTE –alueilla tulisi johdossa palveluja järjestämässä olla sekä terveydenhuollon että sosiaalialan ammattilaisia, jotta terveydenhuollon asiat eivät pääse ylikoros-tumaan sosiaalihuollon kustannuksella.Vammaispalvelut pääosin subjektiivisina oikeuksina eivät missään tapauksessa saa heiketä uudistuksen yhteydessä, vaan palvelujen määrän ja laadun tulee lisääntyä laajentuvan rahoituspohjan turvin.
Uudistus antaa erinomaisen lähtökohdan alkaa kehittää vanhusten huoltoa ja omaishoitoa, koska tavoitteena on integroida sosiaali- ja terveyspalvelut ja yhdistää ne saumattomiksi kokonaisuuksiksi. Vanhusten huollossa terveys- ja sosiaalipalvelut vuorottelevat ja uudistuksen jälkeen molemmilla palveluilla on sama järjestäjä, jolloin asiakas ja hänen tarpeensa ovat keskiössä. Palveluja ei enää tarvitse hakea ”monelta luukulta”. Erityisen tärkeää on, että vanhuksen päästessä sairaalasta kotiin, varmistetaan hänelle jatkossa varmistaa tueksi kotipalveluja. Myös kotona mahdollisesti olevaa omaishoitajaa voidaan tukea paljon tehokkaammin, kun käytössä ovat sekä sosiaali- että terveyspal-velut asiakkaan tarpeen mukaisesti. Asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelma ja siihen kirjatut tar-peelliseksi todetut palvelut tulevat vastaisuudessa olemaan ratkaisevia eikä enää se, onko kunta va-rannut palveluun riittävästi määrärahoja. Sosiaalipalveluja järjestäessään SOTE –alueet joutuvat kiinnittämään erityistä huomiota syrjäytymisvaarassa olevien kansalaisten tarpeisiin.

10. Omaishoidon kansallinen ohjelma voidaan toteuttaa

Uudistuksen myötä voidaan toteuttaa maaliskuussa 2014 esityksensä jättäneen kansallisen omais-hoidon toimintaohjelman täysimääräisesti (Kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmistellut työryhmä luovutti raporttinsa 19.3.2014 peruspalveluministeri Susanna Huoviselle). SOTE -alueiden järjestäessä myös omaishoidon tuen eivät kuntien määrärahat enää ole esteenä tehokkaan ja riittävästi tuetun omaishoidon järjestämistä eivätkä omaishoitajat enää ole kuntien säästötoimien kohteena, kuten tähän saakka valitettavan monessa kunnassa on tapahtunut. Omaishoitajat pääsevät viimeinkin tasavertaiseen asemaan muiden kanssa ja sekä hoidettavien että omaishoitajien tueksi voidaan antaa riittävästi palveluja. Valtakunnallisesti on tärkeää, että SOTE -alueet tulevat tukemaan omaishoitoa samoin kriteerein koko maassa, jotta asuinpaikan vaikutus omaishoidon tasoon ei ole enää vaikuttava.

11. Vanhuspalvelulaki täysimääräiseen toteutukseen

SOTE -alueet voivat myös toteuttaa vanhuspalvelulain periaatteita paljon tehokkaammin kuin kun-nat. Koska tavoitteeksi on asetettu, että iäkkäistä ihmisistä yhä pienempi osa on laitoshoidossa ja yhä suurempi osa saa avohuollon palveluja, kuten kotihoitoa ja omaishoidon tukea, tulee sekä kotihoitoa että omaishoitoa tukea niin tehokkaasti, että vanhuspalvelulaille asetetut tavoitteet toteutuvat. Vanhuspalvelulain ohella on tärkeää, että toiminnassa otetaan huomioon Suomen ratifioiman Eu-roopan sosiaalisen peruskirjan vanhusten asemaa koskevan artikla 24:n vanhuspalveluille asettamat velvoitteet. Suomella ei ole mahdollistaa alittaa artikla 24 tasoa ja SOTE -alueet joutuvat vanhus-palveluja järjestäessään ottamaan huomioon sekä vanhuspalvelulain että Euroopan sosiaalisen pe-ruskirjan. Hallituksen tarkoituksena on lakimuutoksilla velvoittaa kotipalveluihin ja tämä kotipalve-luun velvoittavan lain tulee olla mahdollisimman konkreettinen ja velvoittava, jotta SOTE -alueet saavat riittävää lainsäädännöllistä selkänojaa palvelujen järjestämiseen. SOTE – alueiden velvolli-suutena on myös palveluja järjestäessään monipuolistaa kotiaan annettavien palvelujen valikoimaa, jotta tavoite kotona asumisesta laitoshoidon sijaan käytännössä onnistuu. Kotiin annettavien palve-lujen lainsäädäntö on kuntatasolla ollut aivan liian löysä ja siksi näissä palveluissa on esiintynyt luvattoman paljon kirjavuutta ja erilaisuutta kuntien välillä. Tällainen kirjavuus on nyt loputtava ja vanhusten on saatava kotipalvelut sen mukaan kuin hoito- ja palvelusuunnitelmassa ne on todettu tarpeellisiksi.

12. Maksupolitiikkaa voidaan tarkistaa

Uudistuksen yhteydessä on syytä myös tarkistaa palveluiden maksupolitiikkaa. Rahoituksen keskit-tyessä SOTE – alueille ei ole enää sellaista syytä periä palveluista niin suuria maksuja kuin palvelujen järjestämisvastuun ollessa kuntatasolla. Esimerkiksi Ruotsissa vanhukset saavat kotipalvelunsa ilmaiseksi ja myös meillä olisi mahdollisuuksia siirtyä nyt samaan käytäntöön ja ainakin sosiaali- ja terveyspalveluilla voitaisiin säätää yhteinen vuotuinen maksukatto. Nykyisin monet vanhukset eivät eläkkeensä pienuudesta johtuen voi ottaa vastaan kunnan kotipalveluja, koska rahat eivät riitä kun-nan palveluista perimiin maksuihin. Euroopan Neuvosto on viimeisessä sosiaalisen peruskirjan noudattamista koskevaa Suomen raporttia käsitellessään todennut, että Suomen eläketaso on ehdot-tomasti liian alhainen. Tämä johtopäätös näkyy käytännön tasolla siinä, että vanhukset joutuvat sin-nittelemään kotona ilman palveluja, kun eläke ei riitä palveluista perittäviin maksuihin. Myös ter-veydenhuollon maksut ovat useille vanhuksille kohtuuttomia, koska kotisairaanhoidon maksut on jätetty vuotuisen maksukaton ulkopuolelle.

13. Valinnan vapaus mahdollistuu

SOTE -alueet voivat palveluja järjestäessään myös laajentaa valinnanvapautta sosiaalipalveluissa, vammaispalveluissa ja kuntoutuksessa. Terveyspalveluissa valinnanvapaus laajeni koko maata kat-tavaksi tämän vuoden alusta, mutta asiakkaille tiedottaminen palvelujen laadusta eri terveydenhuol-lon yksiköissä on vielä pahasti kesken. Asiakkaat eivät voi toteuttaa valinnan vapauttaan tehokkaas-ti, jos hei eivät saa riittävästi tietoa esim. siitä, kuinka paljon eri terveydenhuollon yksiköissä tapah-tuu hoitovirheitä, millaiset ovat jonotusajat hoitoon pääsylle jne. Tällaiset tiedot ovat asiakkaiden käytössä niissä maissa, joissa valinnan vapaus on jo toteutettu, kuten Ruotsissa ja Hollannissa. Näistä maista on myös saatavissa mallia valinnan vapauden toteuttamisesta sosiaalipalveluissa.

14. Kuntoutuksen ja mielenterveyspalvelujen asemaa voidaan kehittää uudistuksessa

Tällä hetkellä kuntoutus julkisessa terveydenhuollossa hoidetaan minimitasolla. Vain akuutit tilan-teet hoidetaan, muut unohdetaan. Seuramme pitää tärkeänä, että kuntoutuksessa kiinnitetään huo-miota koko prosessin hoitoon eikä kuntoutus saa rajoittua vain lääkinnälliseen kuntoutukseen. Suuri kysymysmerkki on se, miten kuntoutusasiat tullaan hoitamaan eri tasoilla ja miten kuntoutustoimia koordinoidaan. Tähän tulisi erityisesti paneutua, jotta kuntoutus ei uusissa rakenteissa jäisi yhtä heikkoon asemaan kuin nykyisin.
Sama pätee myös mielenterveyspalveluihin. Niiden osalta palvelutarjonta vaihtelee huomattavasti kunnittain ja on olemassa paljon puutteellisuuksia. SOTE –alue palvelujen järjestäjänä voi huolehtia siitä, että mielenterveyspalveluja on jokaisessa kunnassa tarjolla riittävästi.

15. Uudistuksen tulee huomioida kansalaiset, jotka ovat vähemmistönä vähemmistön joukossa

Valtioneuvoston kertomuksessa kielilain soveltamisesta (2006, 2009 ja 2013) ja kansainvälisessä raportissa (Europeiska expertkommitténs rapport om europeiska stadgan om landsdels- och minori-tetsspråk) on todettu olevan suuria puutteita ruotsinkielisten sosiaali- ja terveyspalveluissa. Jotta ruotsinkielisille voidaan turvata yhdenvertaisesti järjestettävät palvelut ja tukimuodot, on mieles-tämme SOTE -alueiden yhteyteen perustettava ruotsinkielinen kansallinen koordinoiva taho, joka vastaa ruotsinkielisten vammaispalvelujen ohjaamisesta ja yhteensovittamisesta. Tämän lisäksi vas-tuuta voidaan laajentaa koskemaan myös muita palveluja, kuten esimerkiksi dementiahoitoa, mie-lenterveyspalveluita, omaishoitoa sekä lastenhuoltoa.

Lopuksi

Yhteenvetona toteamme, että uudistus on alkuna polulle, jossa sosiaali- ja terveyspalveluita voidaan kehittää ja jossa uudistuksia tehtäessä ei aina tarvitse vain ottaa huomioon taloudellisia. Laajentunut rahoituspohja ilman kunnan talousarvion asettamia rajoitteita antaa aiemmin enemmän mahdolli-suuksia ottaa huomioon kansalaisten tarpeet, joita on nyt aiempaa paremmat mahdollisuudet täyttää. Vähitellen vuosien kuluessa polun varrelle alkaa muodostua instituutioita, jotka pohjautuvat uuteen konseptiin. Uudistus vaatii kuitenkin paljon työtä, jotta asiakkaan ja potilaan oikeus hyvään sosiaali- ja terveydenhuoltoon toteutuu tavoitellulla tavalla. Suomen Sosiaalioikeudellinen Seura ry on valmis antamaan asiantuntemuksensa käyttöön tässä jatkovalmistelussa. Olemme myös valmiit kommentoimaan lausuntomenettelyn jälkeen syntyvää lakiluonnosta.

Helsingissä 5.5.2014

Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry

Yrjö Mattila         Helena Harju
Puheenjohtaja   Sihteeri